Mitä on parapsykologia?
Parapsykologialla tarkoitetaan tieteenalaa, joka tutkii niin sanottuja parapsyykkisiä ilmiöitä. Näillä tarkoitetaan luonnossa ja ihmismielessä ilmeneviä tunnistamattomia ilmiöitä, jotka näyttävät ilmentävän joiltain osin jonkinlaista tietoisuutta ja joiden kohdalla on syytä pitää vähintäänkin mahdollisena paranormaalia vaikutuskanavaa. Vahvempi määritelmä edellyttää että nämä ilmiöt ovat todistetusti paranormaaleja, jolloin puhutaan myös psi-ilmiöistä.
Parapsykologiset ilmiöt jaetaan yliaistiseen havainnointiin (ESP), johon kuuluu mm. telepatia, selvänäkö ja ennustaminen, sekä psykokinesiaan (PK), jonka piiriin lasketaan erilaisia mielen vaikutusta aineeseen heijastelevia ilmiöitä kuten levitaatio, poltergeist ja makro-PK. Lisäksi parapsykologiaan usein lasketaan kolmaskin kategoria, survivalistiset tai mediaaliset ilmiöt, jotka viittaavat kuolemanjälkeiseen elämään, koska monissa tällaisessa ilmiöissä on kyse edellisten kategorioiden sekamuodosta ja ne muodostavat parapsykologiassa muutenkin selvästi oman ilmiöryhmänsä. Näihin ilmiöihiin lasketaan mm. kummitteluilmiöt, ruumiista poistuminen ja mediumistiset ilmiöt.
Määritelmä parapsykologialle
Alan johtaviin tutkijoihin kuulunut, Edinburghin yliopiston edesmennyt parapsykologian professori Robert Morris on tiivistänyt alan nykyiset lähtökohdat seuraavasti:
a) Parapsykologia on ilmeisen uudenlaisten, eliöiden ja niiden ympäristön välisten yhteydenpitokeinojen (psi, psyykkiset kyvyt) tutkimista, keinojen jotka jäävät nykyään tiedeyhteisön ymmärryksen ulkopuolelle.
b) Parapsykologia on tieteiden välistä ongelma-aluetta eikä mikään erillinen tutkimushaara tai pelkkä psykologian osa-alue.
c) Parapsykologia pikemminkin asettaa kysymyksiä kuin tekee oletuksia; sen tehtävänä on tutkia joidenkin yksilöiden väitettyjä kykyjä, mutta se ei ole velvollinen olettamaan kyseisten kykyjen olemassaoloa.
d) Parapsykologiassa yhdistyy kahden työhypoteesijoukon tutkimus: I) "pseudo-psi -oletuksen", joka väittää, että suurin osa psi:n olemassaoloa puoltavista todisteista - ellei jopa kaikki - on valheellista ja seurausta siitä, että ihmisiä on johdettu harhaan tai että havaintoja on tulkittu väärin, sekä II) "psi-hypoteesin", joka väittää, että ihmisillä (tai muilla elollisilla olennoilla) on todella tietyissä olosuhteissa käytettävänään uudenlaisia yhteydenpitokeinoja.
e) Parapsykologia merkitsee päätelmiä tekevien havaitsijoiden tutkimista ja se voi hyötyä sellaisten mallien käytöstä, joilla selvitetään, miten ihminen tekee havaintoja näennäisesti psyykkisistä tapahtumista sekä siitä, miten ihminen saattaa johtaa harhaan itseään ja muita.
f) Parapsykologia käyttää tieteen työvälineitä, kuten yksityiskohtiin pureutuvia luonnollisten tapahtumien kuvauksia, selvityksiä, hypoteesinmuodostusta ja -testausta, korrelaatiotutkimuksia, kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia olosuhteita järjestelmällisesti muuntelemalla sekä teoreettisten mallien rakentamista.
Parapsykologiaa luonnehditaan yleisesti poikkitieteelliseksi tieteenalaksi tai tutkimusalaksi ottamatta kantaa täyttyvätkö autonomisen tieteenalan kriteerit. Joskus parapsykologiaan liitetään myös tavoitteet kehittää sovellutuksia, jotka johtavat esimerkiksi telepatian, selvänäön tai psykokinesian kaltaisiin mekanismeihin ja niiden hyödyntämiseen.
Yleisesti voi todeta, että suomenkielessä ja maailmallakin parapsykologiasta puhutaan hyvinkin monessa eri merkityksessä. Seuraavat kolme määrittelytapaa kattavat yleisimmät lähestymistavat asiaan (sulkeissa eksakti englanninkielinen termi kuvaukselle).
1) Parapsykologia (academic parapsychology) on akateemispainotteista, kokeellista kvantitatiivista tutkimusta sisältävää tutkimustoimintaa, kohteenaan jonkinlaista tietoisuutta ilmentävät ilmiöt, joita ei voi kuvata tai selittää fyysistä maailmaa koskevien vakiintuneiden periaatteiden avulla, sekä näitä ilmiöitä koskevien hypoteesien kehittämisen
2) Parapsykologia (psychical research) on mitä tahansa systemaattista ja kriittistä em. kohteiden tutkimusta, sisältäen kokeellisen lähestymistavan sekä kenttätutkimuksen .
3) Parapsykologiaa (popular parapsychology) käsitteellistetään edellämainittujen määritelmien lisäksi myös yksilön omana parapsyykkisena tutkimuksena, jossa hänen tietolähteenään toimivat mm. omakohtaiset subjektiiviset kokemukset, joita ei yleisesti hyväksyttyjen tieteellisten kriteereiden puitteissa voida todistaa.
Lisäksi parapsykologian tutkimuskohteisiin sisällytetään monesti myös mm. ufot, taikavarvut, kansanparannus tai jopa salaliitot, joilla ei ole mitään tekemistä parapsykologiaan kuuluvien ilmiöiden kanssa sanan varsinaisessa merkityksessä. Parapsykologian tutkimuskohteilla saattaa silti olla kytkentöjä muihin selittämättöminä pidettyihin ilmiöihin kuten ufoihin.
Alan taustaa
Parapsykologian tutkimus oli kehittynyt 1800-luvun alkupuolen ilmapiirissä, jolloin maailmalla levisi erilaisia liikkeitä, jotka edistivät kansan kuin tiedemiestenkin kiinnostusta paranormaaleihin ilmiöihin. Näitä liikkeitä olivat mm. mesmerismi, spiritualismi ja kristillinen tiede. Kiinnostusta näihin ilmiöihin oli ollut niin kauan kuin ihmisillä outoja kokemuksia, mutta ratkaiseva käänne tapahtui valistuksen ajan vapautuneemmassa ilmapiirissä. Jo 1600-luvulta tunnetaan joitakin pioneereja, joiden tutkimustoiminta sisältää pyrkimyksen tutkia näitä ilmiöitä tieteellisellä otteella.
Alan tutkimustoiminta systematisoitui 1800-luvun loppupuolella "parapsyykkisen tutkimuksen" (psychical research) puitteissa, joka sisälsi tyypillisimmillään vuonna 1882 Lontoossa perustetun Society for Psychical Research (SPR) - seuran harrastamaa spontaanitapausten systemaattista keruuta ja meedioiden sekä muiden väitettyjen parakykyjen tutkimusta. Jo tuohon aikaan ympäri maailmaa toimi kymmeniä ellei satoja parailmiöistä aktiivisesti kiinnostuneita tutkijoita ja niinpä vastaavia järjestöjä perustettiin myös muihin maihin.
Tutkimusote systematisoitui lisää 1930-luvulla, kun kokeita alettiin aiempaa laajemmin tehdä laboratorioympäristössä ja arvioinnissa käytettiin apuna tilastollisia menetelmiä. Tämän toiminnan puitteissa syntyi myös moderni parapsykologian käsite. Maailman ensimmäinen parapsykologian laboratorio perustettiin vuonna 1935 Duken yliopistoon, jossa se toimi vuosikymmeniä kunnes yksikön johtajana toiminut professori J.B. Rhine jäi eläkkeelle ja toiminta siirrettiin yliopiston läheisyyteen perustettuun instituuttiin.
Suomeen varhaisimmat parapsykologian virtaukset rantautuivat 1860-luvulla ja hiljalleen vuosisadan loppua kohden tultaessa akateemiset piirit alkoivat maassamme kiinnostua vakavissaan alan tutkimuksesta sekä luoda kontakteja muihin parapsykologian tutkijoihin, etenkin silloisessa emämaassa Venäjällä ja naapurimaassa Ruotsissa. Viimein vuonna 1907 Suomeen perustettiin ruotsinkielinen parapsykologinen järjestö, jota pidetään maailman kuudenneksi vanhimpana sitten SPR:n perustamisen, ja jota seurasi vastaavan suomenkielisen seuran perustaminen 1938.
Duken yliopiston perustama kokeellisen parapsykologian perinne rantautui Suomeen 1900-luvun puolenvälin maissa. Yksittäisiä tutkimuksia lukuunottamatta systemaattisempi tutkimustoiminta käynnistyi maassamme vasta Jarl Fahlerin toimesta. Fahler piti aktiivisesti yhteyksiä Duken yliopistoon ja työskentelikin siellä jonkin aikaa vierailevana tutkijana. Samoihin aikoihin Yleisradio järjesti tunnetut telepatia-kokeensa ensin radiossa ja myöhemmin televisiossa. Parapsykologia taantui 1970-luvulle tultaessa kun yleinen rajatieto muutti populaaria parapsykologian harrastamista ja alan toiminta etääntyi näin yhä enemmän akateemisesta maailmasta. Parapsykologia koki kuitenkin ehkä jonkinlaisen paluun 1990-luvun loppuun tultaessa, jolloin suomalainen yliopistomaailma näki ennennäkemättömän paranormaalin tutkimuksen ryöpyn - nämä tutkimukset ovat kuitenkin pääpainotteisesti tapahtuneet akateemisten opinnäytetöiden merkeissä eikä niissä oltu enää kovin kiinnostuneita itse ilmiöiden olemassaolosta.
Lisätietoja aiheesta saat Para2000-sivustolta ja Wikipedian Parapsykologia-artikkelista